Kirjoituksia

Venekalustoa naapurimaasta

Tälle sivulle tulevat kirjoittamaan lyhyitä artikkeleita oman yhdistyksemme aktiivit jäsenet, luottamushenkilöt, sekä vierailevat kirjoittajat.

 

 

Aiheet vaihtelevat, kuten pitsikaupungissa Raumalla sanotaan, 'viärest ääre ja äärest viäre', laidasta laitaan.

 

ASIANTUNTIJOITA KAIKKI

 

Olympialaisten jälkeen arvioidaan useasti urheilusuorituksia ja – saavutuksia mitalimäärillä. Yksi jäi saamatta. Suomalaisten urheiluhulluus on herkkää. Jos käy niin onnettomasti, että politiikan toimittajat ryhtyvät kirjaamaan urheilun saralta, kohtuuttomuus on taattua. Näin kävi Suomen urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kohdalla. Moniko Arhinmäen juhlinnasta kirjoittanut toimittaja tiesi, että Suomen jääkiekkojoukkue oli juuri voittanut talviolympialaisissa pronssimitalit. Paavo olisi kyllä ansainnut oman mitalinsa eikä tolkutonta mollaamista. Suomen taakse mitalien ulkopuolelle jäivät kovat kiekkomaat kuten Yhdysvallat, Tšekki ja Venäjä. Mahtoiko muuten toveri Putin huomata, että puolustaja Medvedev oli joukkueensa parhaimmistoa, silloin harvoin kun pääsi kentälle.

Vähän samankaltainen älämölö syntyi Niinistö-dokumentista. Kyllä pitäisi koulutettujen ihmisten ymmärtää, että kun paikalla on kamera, niin materiaali saattaa joskus olla julkaisukelvotonta. Kuva-aineisto voi arasti kolahtaen tulla julki tahtomattaan ja pyytämättä. Kokoomusjoukot olisivat voineet tehdä arhinmäet, ja kommentoida julkisesti, että sori, tuli puhuttua läpiä päähän.

Sopinee vielä toinen kevennys kulttuurin alalta. Helmikuussa oli Helsingin Sanomissa juttu taiteilijasta otsikolla Pelastaja tulee Datsunilla. Hauskaa mutta totta.

 

Monta kertaa asiantuntijoista on merkittävää apua myös palotoimelle. Saimme Rauman paloasemalla hälytyksen vaarallisten aineiden onnettomuudesta satamassa helmikuun loppupuolella. Kyseinen aine oli natriumditioniittia, joka paloi liekillä kolmessa astiassa varastohallissa. Sataman portilta oli opastus mainittuun halliin. Kalusto ja miehistö asettuivat tuulen yläpuolelle, koska käyttöturvallisuustiedotteen mukaan aine oli vaarallista. Kohteeseen mennessä pohdimme paloesimiehen kanssa taktiikkaa, ja sovimme rauhallisesta lähestymisestä ja harkituista päätöksistä. Meitä vastassa oli ko. firman mies, joka oli pari tuntia aiemmin pakannut kyseistä ainetta kuljetussäiliöihin. Aine reagoi herkästi kosteudelle.

Aiemmat kokemukset natriumditioniitista olivat runsaan vuoden takaa. Muistelimme, ettei vettä saisi käyttää sammuttamiseen. Natriumditioniittia käytetään paperi- ja selluteollisuudessa valkaisuaineena.

Aine paloi siis hallissa sisällä, joka oli täynnä myrkyllistä savukaasua. Jaakko ja Joel kävivät tyhjentämässä kaksi 12 kilon jauhesammutinta sinne, mutta eihän sillä saanut muuta kuin itsensä valkoiseksi.

Firman miehelle puettiin paineilmalaite päälle, ja hän toimitti trukilla palavat asiat ulos. Kolme paloi nätillä, loistavan keltaisella liekillä, ja pari muuta olivat muuttaneet jo vähän muotoaan pulleammaksi. Päivystävä palomestari saapui vasta kotvan kuluttua onnettomuuspaikalle.  Tämän maailmanperintökohteen ja vilkkaan merikaupungin päällystö kun päivystää neljänkymmenen kilometrin päässä Eurassa.

Palokunnan miehillä oli kaikilla se käsitys, ettei vettä saanut käyttää. Jauhetta ja hiekkaa paikalle äkkiä ja paljon. Tämä oli suunnitelma. Tässä kohtaa ’firman mies’ puuttui peliin.  ”Minä tunnen tämän aineen. Uusien ohjeiden mukaan palo sammutetaan runsaalla vedellä. Kymmenessä minuutissa palo sammuu.” Siitähän riemastuivat kaikki. Tilannekeskuksessa Porissa pelastuspäällikkö hyppäsi tasajalkaa, ettei vettä saisi käyttää missään tapauksessa. Firman mies, olkoon nyt vaikka Veikko nimeltään, mesosi melkein samaan tahtiin, että uskokaa nyt jumalauta minua, minä tiedän. Pullistuneet pari astiaa poksahtivat yllättäen, mutta juhlallisesti lennättäen kannet varaston katolle. Itseni lisäksi parille muullekin tuli jarrutusjäljet kalsareihin. Tässä kohtaa paloesimies käänsi tyylikkäästi takkinsa ja komensi perusselvityksen. Runsaalla vedellä kymmenessä minuutissa astia toisensa jälkeen hiipui.

Tuuli kävi mereltä suoraan kaupungin pohjoisosia kohti levittäen tosi pahanhajuista ja – makuista myrkkyä asukkaiden harmiksi. Keväinen vesisade hillitsi evakuointisuunnitelmia ja laimensi myrkyt siedettäviksi.

Vaaratilanteesta tiedottaminen olisi toisen jutun aihe. Kinkkisissä onnettomuustilanteissa, joissa ihmisiä saattaa joutua alttiiksi terveydelle haitallisille aineille, olisi suureksi avuksi, jos tiedottamista hoitaisi vain siihen tehtävään ehtivä viranomainen. Satamalaiturille jäi monta P3:n saappaan jälkeä, joista yhtään ei ollut turhaa askelta, tai ei ainakaan harha-askelta.

Kun tilanne oli saatu hoidetuksi, taputimme toisiamme selkään todeten, että olimmehan viisaita, kun kuuntelimme asiantuntijaa.

 

                                                            *  *  *  *

 

Nuoret miehet rivissä

 

Toukokuussa tänä vuonna Kuopion Pelastusopistolta palomiehiksi valmistuneet Tapio Lähdemäki ja Jarno Heinilä ovat molemmat 22 vuotiaita. Heidän ollessaan aiemmin työharjoittelussa Rauman paloasemalla, heille annettiin kutsumanimiksi osuvasti Tiuhti ja Viuhti.

 

Kummatkin miehet ovat kotoisin Rauman Lapista ja luokkakavereita peruskoulun yläasteen ajoilta. Tapio suoritti peruskoulun jälkeen turvallisuusalan perustutkinnon. Tällöin hänellä kävi mielessä häivähdys palomiehen ammatista. Mutta sitä ennen piti suorittaa varusmiespalvelus. Se hoitui Tapsalta Niinisalon ”lepokodissa”. Jarno suoritti peruskoulun jälkeen kaksoistutkinnon, talonrakentaja-ylioppilas. Eli melkein akateeminen timpuri. Niitä taitoja onkin nyt hyvä käyttää, koska Jarno hankki itselleen rivitaloasunnon, joka vaatii pientä laittoa. Jarno Heinilän ensimmäiset ajatukset palomiehen ammatista syttyivät pikkupoikana Lapin vpk:n nuoriso-osastolla. Tällöin palomiehen työ näytti hänestä yli-ihmisten hommalta, ja arvostus oli suurta.

 

Kumpikaan näistä Muumimaailman vauhtiveikoista ei ole laiskotteluun tuhlannut kesiään. Tapion kesätyöpaikkoja ovat olleet Olkiluoto 3:n ja Onkalon työmaat, sekä telakan palomies-vartijan tehtävät. Kyseessä on ilmeisen tärkeä heppu. Kun Tapio poistui Olkiluodosta, näyttää siltä, ettei kolmonen valmistu koskaan. Telakkakin lopetettiin. Jarnon kesät kuluivat tietenkin raksalla ja Destian tiehuoltotöissä. Jarno kävi intin Keuruulla.

Armeijan jälkeen molemmilla miehillä oli suuntana Kuopion Petonen. Palomieskurssin antoisinta aikaa olivat ensihoidon jaksot ja palopuolen soveltavat harjoitukset, joissa pääsi oikein toteuttamaan itseään ja opittuja taitoja.

Palomieheksi valmistumisen jälkeen miehet saivat sijaisuudet Rauman paloasemalle. Molempien sopimukset on tehty tämän vuoden loppuun asti. Toiveen heillä on saada vakituinen virka Satakunnan pelastuslaitokselta. Tapio on hankkinut Eurajoelta omakotitalon, jossa riittää remontoitavaa vaimon kanssa. Vakituinen työpaikka toisi tulevaisuuteen turvallisuuden tunnetta.

 

Jarnolle ja Tapiolle jää aikaa vielä palomiehen töiden ja remonttihommien lisäksi vapaa-ajan liikuntaan. Vuodenaikojen mukaan vaihtuvat lajit pitävät nuoret miehet kunnossa. Tapio ehtii myös silloin tällöin kalareissuillekin Merikarvian kivisille rannoille. Jarnon harrastuksiin kuuluu valokuvaus ja nykyisin uutena videokuvaus. Teatterissa ei kumpikaan muista käyneensä koskaan.

Miehet kehuvat Rauman paloaseman työvuoroja. Porukkaan on otettu hienosti mukaan. Vanhemmat äijät eivät ole simputtaneet eikä jäyniä olla tehty, vielä.

Komennuslistalla molemmat ovat useasti sairaankuljetuksessa, mutta kyllä höökin takapenkillekin on jo päästy, Tapsa jopa säiliöauton kuskiksi. Oikeasta palokuntaelämästä näillä miehillä on kovin vähän kokemusta, ja Jarnolla vielä vähemmän. Hän suoritti kesällä vesisukelluskurssin Kuopion opistolla.

 

Rauman paloasemalla on tällä hetkellä täyttämättä runsaasti virkoja, joihin yllämainituilla ovat pätevyydet ja hyvät edellytykset niitä hoitaa. Puoli vuotta on lyhyt aika virkojen täytössä. Ensin anotaan keskuskunnalta täyttölupaa, laitetaan julkiseen hakuun, haastatellaan, valitaan ja virallistetaan. Kyllä siinä jo joulut meni. Onhan se selvää, että tehtävät eivät hoidu ilman tekijöitä. Ilmeisesti säästösyistä virkoja pidetään täyttämättöminä, vaikka niitä hoidetaan sijaisvoimin.

                                                          

 

                                                               *     *    *    *

 

MIKÄ MÄTTÄÄ

 

Vapaapalokunta vai vapaa palokunta

Kuten juuri julkaistussa laajassa pelastustoimen analyysissä todetaan, tavoitteena on turvata vapaaehtoistoiminnan resurssit. Kaikkien keskeisten pelastustoimijoiden yhteiset vuosittaiset kulut ylittävät 400 miljoonaa euroa. Tästä potista pieni osa menee myös vapaapalokuntien toimintaan.

Vapaaehtoistoiminta ei ole enää vuosikymmeniin ollut ilmaista, siksi lienee paikallaan puhua sopimuspalokunnista eikä vapaapalokunnista. Tutkitun tiedon mukaan sopimuspalokuntien henkilöstökustannukset ovat noin 65 miljoonaa euroa.

Vakinaisten ja vapaaehtoisten suhteet ovat viime aikoina olleet monien kirjoituksissa esillä.

Niillä paikkakunnilla, joissa molemmat toimivat samoissa ympyröissä, on ollut havaittavissa suihkuputkien kalistelua. Vapaaehtoisille sammutusmiehille ei tahdo onnettomuuspaikalla löytyä mitään järkevää tekemistä. Vaikka onhan kaluston kokoaminen, jälkisammutus ja – vartiointi tärkeää työtä.

Niillä alueilla, joissa vapaaehtoisporukka on pääsääntöisesti ensilähdön väkeä, on myös ammattitaito tehtävien ja harjoittelun myötä kehittynyt. Joskus jopa niin merkittävästi, että baarissa voidaan tytöille kehuskella olevansa palomies. On olemassa myös sellaisia heppuja vapaaehtoisrintamalla, jotka eivät tee harrastuksestaan numeroa. Silloin siitä kannattaa tehdä numeroa, jos nuorisotoiminta tuottaa yhdenkin taidoiltaan fiksun kaverin, joka pystyy auttamaan arkitilanteessa pulaan joutunutta kansalaista.

Ylläkirjoitettuun väliotsikkoon lyhyt kommentti. Joissakin palokunnissa vapaaehtoiset kulkevat kuin hollituvissa. Noudetaan sitä, tuodaan huollettavaksi tätä, palautellaan niitä ja näitä paloaseman vastaavan esimiehen tietämättä. Osataan vaatia ja vaalitaan itsemääräämisoikeutta. Kun touhua arvostellaan, vedetään koko palko haistinkapulaan. Ja tästäkin kalistellaan.

 

Johtamista vai vedättämistä

 

Toimin aikanaan kymmenen vuotta JHL:n paloalan unionin puheenjohtajana. Koko tuon ajan tuli tehtyä työtä palomiesten eläkeiän alentamiseksi yhdessä muiden ammattijärjestöjen kanssa. Nyt eräät tahot puhuvat alan sisällä aivan muusta kuin eläkeiän alentamisen välttämättömyydestä. Ikääntyneiden palomiesten joukossa on tietenkin myös niitä miehiä, jotka ovat pysyneet terveinä ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Heille suotakoon pitkä ura palotoimen muuttuvissa tehtävissä, mutta entäs me muut.

Noin vuosi sitten Työterveyslaitoksen johdosta väitettiin, ettei ole olemassa perustetta, jolla jokin ammattiryhmä ansaitsisi alemman ammatillisen eläkeiän. Samalta suunnalta esitetään nyt, että raskaista duunarihommista pitäisi päästä aiemmin eläkkeelle. On nimittäin laskettu, että raskaista töistä eläkkeelle jääneet elävät lyhyemmän ns. kolmannen elämän. Tämän ymmärtää kyllä lapsikin ilman tieteellistä tutkimusta, vaan päättäjät eivät ymmärrä edes viisaampiensa todistelua. Tähän voisi sanasen sanoa myös tiimipäällikkö Sirpa Lusa Työterveyslaitoksen Tampereen toimipisteestä, jonka osaamisalueeseen kuuluu muun muassa fyysinen työ- ja toimintakyky ja varsinkin palo- ja pelastusalalla. Ei tarvitse ottaa kantaa eläkeikään, kuten tähänkään asti sieltä ei ole uskallettu kommentoida asiaa, mutta ymmärrettävä selitys raskaiden töiden kuluttavuudesta kevyempiin töihin verrattuna olisi paikallaan.

Pelastuslaitokset yhtenäistävät toimintaansa valtakunnallisella kumppanuusverkostolla. Tehostaminen on voimaannuttava sana ainakin rahakirstun kannen päällä istuvien suussa. Vähemmällä pitää tuottaa enemmän. Millä sitä tuottavuutta sitten mitataan? Moni sen tietää, että toiminnan vaikuttavuus on myös merkitsevässä osassa arvioitaessa tuottavuutta. Harva kuitenkaan pohtii toiminnan järkevyyttä. Olkoon yksi esimerkki miehistölle tuputetut palotarkastukset. Kohteiksi ovat monesti valikoituneet rakennusluvan saaneet, mutta vielä rakentamattomat kiinteistöt. Tarkastuksia tehdään myös pari vuotta vanhoihin uudisrakennuksiin. Mitä järkeä?

Jos henkilöstöstä ja sen suorituksista halutaan enemmän irti, enemmän tuloksia, on johtamisen, arvostuksen, kohtelun oltava kunnioittavaa. Johtajien on ymmärrettävä, että miehistössä on oikeita ajattelevia ihmisiä, joiden työpanos kasvaa arvostuksen myötä.

 

Ministeriö verkossa

Sisäasiainministeriö mainostaa nettisivuillaan Suomen palomiesliittoa Suomen suurimmaksi pelastushenkilöstön ammattijärjestöksi. Muistelen kuitenkin Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n olevan yli 200 000 jäsenen liitto. JHL:ssä lienee esimerkiksi suurin osa palopäällystön jäsenistä. Meidän ammattijärjestöjen ei kannata oikein suurella suulla huudella jäsenmääriämme, koska niin moni, esimerkiksi helsinkiläisistä, ovat ns. villejä.

Samoilla nettisivuilla komeilee myös Kunta-alan ammattijärjestö KTV ry. Hohhoijaa. Pitäisiköhän siellä Sörnäisissä ja Kirkkokadulla herätä.

Tässä on taas tullut puristettua itsestään muutakin kuin hikeä, niin loppuun sopinee kiitokset ja kesän odotukset. Tätä kirjoitettaessa jääkiekon MM-kisat on juuri käyty ja tulos oli suomalaisittain vähintäänkin kohtuullisen hyvä. Kiitokset Leijonille, vaikka oli joukkueessa pari lammastakin. On vähän ilkeää, mutta kiitän myös poliittisten puolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajia. Tapaus Koskisen johdosta otin teihin jokaiseen yhteyttä, vain kaksi ryhmää vaivautui vastaamaan, nekin pienimmät. Kiitos siis välinpitämättömyydestä.

Kesä on jo pitkällä tätä lukiessa. Juhannuksesta päivät alkavat lyhentyä. Syksyllä on uudet kujeet, kuten uuden pelastusylijohtajan astuminen tehtäväänsä. Alkaako uusi aikakausi vai jatketaanko Pentti Partasen viitoittamalla tiellä. Kiitokset Pentille sitten syksymmällä.

 

 

 

 

                                                                *  *  *  *

 

 

Ylipalomies Jari Koskinen (1955–2013)

 

Jari Koskinen tuli kesämieheksi keväällä 1976 Rauman palolaitokselle. Hän kouluttautui heti ammattiin, ja toimi palomiehen ja vesisukeltajan tehtävissä. Toimenkuvaan kuului, kuten kaikille nuorille miehille myös sairaankuljettajan tehtävät.

Koskinen harrasti nuorena miehenä palomiesurheilua tietenkin muiden mukana. Hän menestyi erityisesti uinnissa ja hiihdossa. Myöhemmällä iällä kilpaurheilun tilalle tuli penkkiurheilu ja harrastusmielessä sisäsoutu ja palomiesten lihaskuntotesti.

Jari Koskinen oli persoonana rauhallinen, tunnollinen ja omista tekemisistään melskaamaton. Sanavalmiina hän törmäsi työnantajan kanssa vain todellisesta aiheesta. Työkavereiden kanssa sanomista ei tullut koskaan.

Työnantaja menetti työmiehen. Pelastuslaitoksemme johtaja osoitti erinomaista myötäelämistä surussamme. Me menetimme kaverin ja ihmisen. Tuska hellittää pikkuhiljaa, muistot eivät kuihdu koskaan.

 

Ylipalomies Jari Koskinen menehtyi tammikuun viimeisenä päivänä työvuorossaan. Aamupäivän työpalveluohjelmassa oli tuolloin palomiesten savusukelluskelpoisuuteen kuuluva lihaskuntotesti. Koskinen suoritti kaikki testiosiot menestyksellisesti. Välittömästi viimeisen suorituksen jälkeen hän menetti tajuntansa. Elvytystoimet aloitettiin heti. Lääkäriyksikön saapumisen ja kiireellisen kuljetuksen jälkeen TYKS:n tehohoitoon hänen pelastamisekseen ei pystytty tekemään enää mitään.

 

Jari Koskisen muistotilaisuus järjestettiin Raumalla 15.2., johon osallistui hänen omaisten, sukulaisten ja ystäviensä lisäksi koko Rauman paloaseman henkilökunta.

 

Palomiehiä menehtyy, kuten muitakin työikäisiä ihmisiä. Me sairastamme suomalaisille tyypillisiä sairauksia, sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä ja muita enemmän tai vähemmän vakavia sairauksia. Yllättäen tappavia ja hitaasti kalvavia, tapaturmia ja itse aiheutettuja. Kaikki eivät aiheuta työstä pois jääntejä. Toiset pitkiä sairauslomia. Onneksi niin harvat kokevat Jari Koskisen kohtalon.

Onko tällä kuolemantapauksella mitään merkitystä ja vaikutusta palomiesten työhön? Pitääkö pohtia tulevaisuuden testejä? Miten suhtaudutaan ikääntyvien palomiesten testaukseen ja sitä kautta myös toimenkuvaan? Pohtiiko ministeriön väki tilannetta mitenkään? Kiinnostaako Työterveyslaitoksen tutkijoita Koskisen kohtalo?

Keskustapuolueen Hannes Manninen toimiessaan kuntaministerinä sanoi, että yhteiskunnalla on tapana toimia niin, että ensin pitää tapahtua jotakin kauheaa, ennen kuin asioihin puututaan. Olisiko Manniset ynnä muut nyt aika toimia? Liikuttaako palomiehen kuolema työpaikallaan poliitikkoja? Eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat saaneet postia asian tiimoilta.

Auta armias sitä kommentoijaa, joka ensimmäisenä tulee sanomaan, että tämä oli vain yksittäistapaus, eikä se tule vaikuttamaan millään tavalla kokonaisuuteen. Palomiehet eivät arvosta vähättelyä, emmekä ole sitä ansainneet. Päinvastoin. Kova hinta eläkeiän kymmenen vuoden nostolle.

 

Onko tässä kirjoittaja nyt ratsastamassa ko. tapauksella? Ei missään nimessä. Arvostelua on pidetty yllä jo yli viisitoista vuotta.  On järjestetty tapaamisia ministereiden, kansanedustajien ja virkamiesten kanssa.

Kuuntelijoita ja varsinkin ”ymmärtäjiä” on riittänyt. Yhtenä esimerkkinä keskustapuolueen Juha Rehula, joka juoksi eduskunnan käytävällä perässäni todetakseen, että ”kyllä me jotain pystymme kirjaamaan valiokunnan lausumaan”. Ikääntyvät palomiehet tarvitsevat nyt jotain muuta kuin lausumia. Mitä se on, selviää varmaan aikanaan.

 

                                                              *  *  *  *

 

 

Kimmohan sen tietää,

jos ”puolan” johdossa on vikaa se vaihdetaan. Samoin joukkueurheilussa toimitaan. Kun porukalla menee huonosti, peli ei kulje, räpelletään pohjamudissa, vaihdetaan valmentajaa.

Työelämässä, varsinkaan palokunnassa näin ei toimita. Kun työt eivät maistu, letkun pesu ketuttaa, varaston siivous on täyttä myrkkyä, työmiehiä kyykytetään. Jos esimiehet ja johtajat töpeksivät, kiusaavat alaisiaan, saavat isoveljeltä varoituksia, rangaistaan sen seurauksena tavallista duunaria.

Jos joku kuvittelee, että tällä olisi jotain yhteyksiä Rauman paloaseman tilanteeseen, erehtyy, mielikuvittelee tai ainakin liioittelee.

Viime kirjoituksessa jäi Satakunnan tilanne vähän keskeneräiseksi meneillä olleiden neuvotteluiden johdosta. Ne on nyt käyty, ja lopputulemana on, että tästä eteenpäin noudatetaan työajan poikkeuslupaa sekä työ- ja virkaehtosopimusta. Muita vaihtoehtoja ei ollut ilman erillistä työnantajan ja työntekijäjärjestöjen sopimista. Loppuhuipennukseksi työnantaja ilmoitti, että se on kääntynyt kannattamaan kaksivuorojärjestelmää. Voi herranpieksut sentään. Seuraavaksi varmaan huudellaan, että meidän isä on vahvempi kuin teidän isä.

Näitä kevennyksiä ja puujalkavitsejä voi muuten kuunnella pitkin viikkoa Radio Novasta. Valtsu sinne soittelee, ja kertoo aforismejään ja elämän viisauksiaan. Tämä Kokkolan mies on päässyt hyviin yhteyksiin markkinamedian kanssa. Nyt olisi taas aika käyttää sitä vakavamieliseen tiedottamiseen. JHL:n paloalan unionin Pohjanmaan edustaja Savaloja ja puheenjohtaja Ruuskanen, rukkanen on käytettävissänne.

Seuraavaksi onnitteluja. Simo Weckstén valittiin Helsingin pelastuskomentajaksi, ja Varsinais-Suomen pelastusjohtaja Jari Sainio Palopäällystöliiton johtoon. Molemmilla teillä on ansionne, käyttäkää niitä. Palomiehillä on oma pikku roolinsa palo- ja pelastusalan organisaatiossa, arvostusta please.

Tulitaistelija-lehden palomiehet ja politiikka-palstalla Jorma Höök muistelee melko synkissä tunnelmissa Paloalan unionin puheenjohtajakauden ikävimpiä hetkiä. Omalla puheenjohtajakaudellani palaveerattiin muutamia kertoja JHL:n ja Spal:n kesken merkittävästä yhteistyöstä ja jopa yhteen liittymisestä. Monikohan lisäkseni oli ihan tosissaan?  Asenne oli silloin ja taitaa olla vieläkin sen verran jäykkää, ettei tulosta taida helpolla syntyä. JHL:ssa kuvitellaan suuren voimaan, ja palomiesliitossa taas oman, yhden ammattialan spesiaaliin.

 JHL on iso naisvaltaisten alojen liitto, jossa maahanmuuttajajäseniä on enemmän kuin paloalan jäseniä. Sen asema kunnallisessa neuvottelupöydässä on vahva. Mikä sitten lienee halu hoitaa palomiesten asioita? Palomiesliiton ongelmana on, että se on lilliputti kuntapöydässä ja se joutuu hoitamaan edunvalvontaansa yhteistyöjärjestöjensä kautta. Ei taida helpolla löytyä samaan hiileen puhaltajia, vaikka jonkinlaista yhteistyötä tehdään esimerkiksi Keski-Uudellamaalla ja Satakunnassa.

Tähän aikaan vuodesta on tapana kiittää ja toivottaa jouluja. Kiitos palomiehille, että sammutatte välillä muutakin kuin janoanne. Kiitos huoltomiehille, että vehkeet pelaavat. Kiitos ensihoitajille, että hoidatte sydikset, juopot ja palomiehet. Kiitos esimiehille, että joskus edes silmäkulmassa pilkahtaa inhimillisyyden häivä. Kiitos palomestareille, ettette ole joka hetki jaloissa. Aluepalopäälliköistä, palopäälliköistä ja lääkintäpäälliköistä ei olisi niin väliä. Erityiskiitokset laitosten johtajille ja ministeriön miehille, ilman teitä elämä olisi huomattavasti värittömänpää.