JHL:n lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle pelastuslain valmistelusta

25.2.2011

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n lausunto HE 257/2010 vp pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta.

 

 

Yleistä

Lakiesitys on pääasiassa hyvä ja aikaisempaan lainsäädäntöön verrattuna selvempi. Valmistelussa on pelastuslaitosten ääni saatu kuuluviin. Hyvää on että selkeästi on sanottu omistajan ja toiminnanharjoittajan vastuista, sekä sanktioiden mahdollisuuksista huolimattomuus ja välinpitämättömyystapauksissa.

 

Selvä heikennys lakiesityksessä on se, että yksilön vastuuta omasta toimintakyvyn ylläpidosta halutaan vahvistaa siitäkin huolimatta, että työntekijöiden eläkeikää on nostettu.

 

29§ Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös

Käytettävät voimavarat tulee perustua alueen uhkiin ja niistä arvioitaviin riskeihin.

Ei siis riitä, että selvitetään yksin käytettävät voimavarat. JHL edellyttää, että alueen kuntien taloudellinen tilanne ei saa ohjata käytettävien voimavarojen määrää kuten nyt tapahtuu.

 

32§ Pelastustoiminnan sisältö

Vaikka hätäilmoitusten vastaanotto ei kuuluisi pelastustoimintaan, tulisi pelastustoiminnan johtajalla olla mahdollisuus hätäpuhelutallenteen välittömään käyttöön/kuunteluun. Tällä saavutettaisiin etua pelastustoiminnan johtamiseen ja hahmotettaisiin paremmin kohteen maantieteellistä sijainti hätäkeskusten paikallistuntemuksen vähennyttyä. Hätäilmoitusten vastaanotto on poistettu pelastustoimen tehtävistä. Tämä toiminne tulee kirjata lakiin. Kyseessä on aina em. asiassa hädässä olevan ihmisen turva.

 

39§ Pelastustoimintaan osallistuvan toimintakyky

Hallituksen esityksen 39 §:ssä pelastustoimeen osallistuvan toimintakyvystä huolehtiminen esitetään työntekijän oman tahdon asiana ja alentunut työkyky yksilön laiminlyöntinä. Jos kunto ei riitä, henkilö voidaan siirtää syrjään toisiin tehtäviin. Kuitenkin pelastushenkilöstön työ on fyysisesti ja henkisesti erittäin kuormittavaa. Työn aiheuttamat tapaturmat, sairaudet, kulumat ja onnettomuustilanteiden henkiset paineet johtavat tutkimusten mukaan palomiehen ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 36 kertaa vuodessa.

 

Myös eliniänodote on palomiehillä alempi kuin työllisillä keskimäärin, vaikka palomiehiksi valikoituvat Suomen kovakuntoisimmat nuoret, jotka koko työuransa ajan pitävät huolta kunnostaan. Kyse on työturvallisuuslain mukaisesta työnantajan vastuusta huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä, joka ei nykytilanteessa toteudu. JHL vaatiikin, että lakiesitykseen kirjataan selvästi työnantajan velvollisuus huolehtia työntekijöiden toimintakyvyn tukemisesta ja antaa täysimääräisesti tuettu harjoittelumahdollisuus työajalla. JHL:n mielestä pelastushenkilöstön eläkeiän laskeminen 55 ikävuoteen on ainoa realistinen keino jatkaa palomiehen ammatissa vanhuuseläkeikään saakka.

 

Työnantajan huolehtimisvelvollisuutta tulee laissa korostaa jo siitäkin syystä, että tehtävien monipuolistumisen ja kehittymisen johdosta työntekijää ei voida yksioikoisesti velvoittaa taitojen ja kuntoisuuden ylläpitämiseen.

 

Lakiesityksessä jää epäselväksi se, mitä tarkoitetaan laiminlyönnillä?

Palomiehen tehtävien kunniallinen hoitaminen edellyttää  huomioimaan sekä fyysisen että psyykkisen työkunnon. Tämän hetkinen henkilöstön ikärakenne edellyttää yksinkertaisesti työnantajan panostusta. Operatiivinen miehistö ikääntyy, toimintakyvyn ylläpito työlääntyy, tehokkuuden parantaminen vaatii panostusta. Hälytysten määrä kasvaa koko ajan. Tehtävien monipuolistuminen vaatii (varsinkin pienillä paloasemilla) ammattitaidon kehittämistä.

 

55§ Valtion vastuu koulutuksesta

Ammatillisen lisä- ja täydennyskoulutuksen merkitys tulee kirjata  lakiin.

Myös valtion koulutuksen järjestämisvastuun (pelastusopisto) on oltava selvä. Lisä- ja täydennyskoulutus korostuvat entisestään jatkossa tapahtuvien työurien pidentymisen johdosta. Tällä hetkellä pelastusopisto keskittyy liiaksi projekteihin, joista pelastuslaitoksille ei ollut kovinkaan paljon apua.

.

JHL edellyttää, että lakiin kirjataan velvollisuus kouluttaa riittävästi molempien kotimaisten kielten osaajia.

 

58§ Erivapaudet

JHL:n mielestä palo- ja pelastustoimen virkoihin voidaan valita vain ammattitutkinnon suorittaneita. Ammattitutkinnon merkitystä ja arvostusta alentava erivapaus syö pelastustoimen uskottavuutta, jota koulutuksen kehittämisellä ja monipuolistamisella yritetään ylläpitää.

 

Sopimus- ja vapaaehtoispuolen koulutus on kirjavaa eri puolilla Suomea. Lakiesityksessä esitetäänkin, että sammutusmies- ja savusukelluskurssin suorittaminen ja riittävä kokemus sopimuspalokunnassa tai muu työkokemus oikeuttaa palomiehen virkaan. JHL:n mielestä tätä esitystä tulee harkita tarkoin. Lainsäätäjien on tarpeen selvittää ennen lain hyväksymistä se, millaisia seurauksia ko. erivapauksista seuraa pelastustoimeen.

 

Helsingissä 22.2.2011

 

Tuire Santamäki-Vuori                                Jarkko Eloranta

puheenjohtaja                                              toimialajohtaja

 

 

 

 

Lisätietoja:

 

Jukka Ruuskanen                    Auvo Koskialho

puheenjohtaja                          varapuheenjohtaja

Palopäällystö 215                     Satakunnan pelastuslaitoksen JHL

puh. 05 231 6281, 044 702 6281       puh. 02-5348344

jukka.ruuskanen@kympe.fi                 auvo.koskialho@satapelastus.fi